Kivi, puu, metalli. Jokaiselle on oma teränsä. Mutta millä ihmeellä ne erottaa toisistaan? Fiksu ehkä kokeilisi googlea. Vähemmän fiksu onneaan. 

Kuinka monta terää pitää tuhota betoniseinään tajutakseen, että akkukoneen sijaan tarvitaan iskuporakoneen?  Vai tarvitaanko sittenkään... Kolme tuntia, monta itkua ja kappale irronnutta seinää saattavat johtaa lähes yhtä hyvään lopputulokseen.

Ensimmäinen todellinen koitokseni itsenäsenä/yksinäisenä naisena. Vaatekaappi, jonka omin kätösin kasasin ja aivan yksin seinään kiinnitin. Yhdellä ruuvilla. Osittain.

Mitä tekee nainen, jolle jää käyttöoikeus yhteiseen lomarahatiliin. Varaa kampaajan, manikyyrin ja hankkii kymmenen uutta vaatekertaa? Ei hullumpi idea. Vaihtoehtoisesti voi myös ostaa porakoneen, sirkkelin ja naulapyssyn. 

Kuinka moni eronnut haluaa jäädä asumaan vanhaan taloonsa? Taloon, jossa tuntuu sillä hetkellä olevan pelkkiä kipeitä muistoja. Haaveilin monen muun tavoin uudesta alusta. Omasta kodista, jossa mikään ei enää muistuttaisi menneestä. Miksi kuitenkin jäin? Ei ollut varaa muuhun. Kylmä totuus.

Millä ihmeellä sä tulet yksin toimeen siinä? Äitini oli ainoa, joka uskalsi esittää kysymyksen ääneen. Miksen tulisi? Kyllähän aikuinen nainen nyt omillaan toimeen tulee. Ja onhan mulla porakone. Ja kellari täynnä remonttitarpeita. Ellei ne riitä, hankin rakastajan.